30.11.2010

Ohho, Rajala pudotti 5Dmk2:n hintaa :o

Nyt Canonin harrastelijamalleista kelpo-epeliä kaupataan passelisti alle 1800euron hintaan! Sehän tietää sitä, että keväällä tulee uusi malli, 5D mark 3.

Syyskuussa 2009 Canon julkaisi uuden harrasrelijarungon 7D. Runko sai välittömästi kauheat määrät kritiikkiä. "Mitä järkeä tehdä toinen kymppisarjan runko 50D:n rinnalle?".

Kuviohan olikin siinä, että Canon mylläsi mallistonsa täysin uuteen kuosiin. Kymppisarjaa ei enää jatkettu vakavan harrastajan mallisarjana, vaan se yhdistettiin sata-sarjan koneisiin. Vakavan harrastajan kalusto sen sijaan koki vihdoin viimein päivityksen - nyt Nikon sai oikeasti haastajan 7D:stä.

Canonin "prosumer"-luokkaa pitää 5Dmk2 ja 7D - joista 5Dmk2 on auttamattomasti jäänyt ominaisuuksissa jälkeen. Päivitykset todennäköisesti pitävät sisällään jotain seuraavaa:
- Tarkennuspisteet 9:stä 19:sta
- Takanäyttö kasvaa / näytön "tyhjät reunat" jää pois
- Kaksi uutta DIGIC5-prosessoria
- Valonmittaussensori vaihtuu 35 alueisesta 63 alueiseen
- Etsimen peitto 98% -> 100%
- 25-28mpx 14bit kenno
- USB 3.0 -liitin(?)
- Videojutut saanee päivityksenä
- Sääsuojausta "parannetaan"
- 3,5-4 fps
- ISO-luvut 100-25600 (laajennuksena 50 sekä, 51200 (H1), 102400 (H2)).
- Muotoilu tulee olemaan sulavalinjaisempi (vrt 7D)

-------

Uuden 5Dmk3:n lisäksi Canonilta on odotettavissa jotain seuraavaa: Megapikseleiltään pienempi kinokennoinen kamera, jossa piisaa vauhtia (esm 15mpx / 10fps), liekö se mallimerkinnältään joku 2D tms.

20.10.2010

YLE, Räsänen, homot ja ihmisten oikeudet.

Mietin pitkään, laitanko sormeni tähän soppaan vai hämmennänkö suoraan kauhalla. Hetken aikaa maisteltuani päätin tarjota keitokseen omat mausteeni.

Tiistaina 12.10. YLE esitti keskusteluohjelman, missä lyhyesti tiivistettynä oli vastakkain nykyaikaa edustavia homoja ja vanhoilliskristittyä kantaa edustavat henkilöt. Ohjelman vastakkainasettelu oli tietenkin tarkoituksellisesti haettu kiinnostavuuden lisäämiseksi.

Journalistiselta puolelta katsottuna YLE teki jälleen kerran halpaa viihdettä naamioiden ääripäiden väittelytilaisuuden "nykytilanteesta kertovaksi" keskusteluohjelmaksi. Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut tuoda esille oikeaa nykytilannetta vaan ainoastaan laittaa kissa ja koira samaan taisteluhäkkiin. Ohjelmassa esitetyt "tämä on kirkon kanta" tai "kristinusko sanoo näin" -tyyppiset ajatukset eivät edustaneet sen enempää kristinuskoa, kuin ev.lut. kirkkoakaan - mutta ilmeisesti Päivi Räsäsen osalta edustivat ainakin KristillisDemokraatteja.

Jos valtauskontoamme tarkastellaan analyyttisesti, oli Jeesus kohtuullisen keskeinen hahmo - tämän tietää jokainen normaalin yleissivistyksen omaava henkilö. Sen sijaan asia johon ei kiinnitetä juurikaan huomiota on se, että Jeesus oli oman aikansa radikaali, uskon uudistaja. Henkilö joka nimenomaan vei valtaa papeilta ja fariseuksilta "ylemmälle taholle", sinne minne se uskonnon mukaan kuuluukin. Jeesus paasasi lähimmäisen rakkaudesta, ystävällisyydestä, toisista huolehtimisesta ja ymmärtäväisyydestä - noin tiivistetysti.

Mitä tapahtuisi jos Jeesus tänäpäivänä tulla putkahtaisi maan päälle? Ennenkaikkea, mikä olisi tänäpäivänä opetuksen sisältö? Varmaa olisi ainakin se, että seuraavan 100 vuoden aikana kirjoitettaisiin Upo-Uusi Testamentti ja Uuden testamentin opetukset jäisivät saman tyyppiseen asemaan mitä Vanha Testamentti nykypäivänä on: Kertomukseksi menneistä ajoista.

Palatakseni itse aiheeseen. Päivi Räsästä, kristillisdemokraattien puheenjohtajaa, on osoiteltu sormella kirkkoa kohdanneen joukkopaon osalta. Noin 30.000 kirkosta eronnutta! Onko Räsänen syyssä? Hänen itsensä mukaan ei ole. Tekisi mieli kysyä Räsäseltä, mikä hänen mielestään on sitten aiheuttanut joukkopaon? Samaa kysyisin myös ohjelman muilta henkilöiltä sekä YLE:n edustajilta. Itse osottaisin syyttävän sormeni suurimmilta osin ohjelmassa esiintyneisiin vanhoilliskristittyihin (mm Räsänen) sekä ohjelman tuottaneisiin tahoihin; he ovat tieten tahtoen valinneet ohjelmaansa ääripäät, eivätkä ole alkujaankaan aikoneet tehdä sellaista ohjelmaa mikä vastaisi tämän päivän tilannetta. Median valta on suuri, nyt se johti välillisesti 30.000 ihmisen eroamiseen kirkosta.

Lisäajatuksena heittäisin vielä ilmoille sen, että vielä nykypäivinä joudumme keskustelemaan ihmisten perusoikeuksista ja sallitaanko niitä toisille vai ei. Onko homoilla adoptio-oikeutta, saako homot kasvattaa lasta, saako homot mennä naimisiin. Saako homot sitä ja saako homot tätä.. homot homot homot.. *hakkaa päätä seinään*. Perheoikeutta ei kielletä jakomielitautisilta, ei murhanaisilta eikä muuten päästään vialla olevilta. Homous on poistettu sairauksien luettelosta jo kymmeniä vuosia sitten mutta vieläkin väännetään siitä saako ihminen kasvattaa lasta vai ei. Sallitaanko ihmispariskunnalle kirkkohäät vai ei. Vanhoilliskristityt jopa toistuvasti vetävät "sairaus"-kortin esille kun keskustelu kääntyy homoseksuaalisuuteen.

Onko kukaan tehnyt tutkimusta siitä, minkälainen kasvuympäristö on lapselle paras? Vanhoilliskristittyjen mielestä lapsi tarvii sekä isän että äidin mallin. Minä sanon, että lapsi tarvitsee huolehtivan ja rakastavan ilmapiirin - ei mitään perinteistä macho-isää ja hiljaista alistettua äitihahmoa ("nainen vaietkoon kirkossa"). Nykypäivänä perinteiset sukupuoliroolit ovat muutenkin enemmän tai vähemmän murtuneet, pojilta hyväksytään feminiiniset piirteet siinä missä tyttöjen hyväksyttiin käyttävän suoria housuja joskus 40 vuotta sitten.

Jotkut olivat huolissaan Päivi Räsäsen lapsista - itse en ole. Vaikka äiti vaikuttaakin parituhatta vuotta sitten vallalla olleisiin uskomuksiin jämähtäneeltä hipiltä, uskoisin heidän perheessään vallitsevan "oikeat kristilliset arvot", samat arvot joita voidaan myös kutsua "oikeiksi islamilaisiksi arvoiksi" tai "oikeiksi inhimillisiksi arvoiksi" - ne kristinuskon peruskivet jonka vanhoilliskristityt aina unohtavat: Ystävällisyys, toisista huolehtiminen, ymmärtäväisyys, lähimmäisen rakkaus ja toisten hyväksyminen.

8.9.2010

Digijärkkärit - kuolevaa tekniikkaa!

"Nokian N8 -kännykkä haastaa jopa digijärkkärit, tässä sen salaisuus!". Näin mahtipontisin sanoin Nokia mainostaa uusinta kännykkäänsä. "- Ratkaisevaa ei ole se, että kamerassa on 12 megapikseliä. Suurempi kennon koko on se, mikä ratkaisee. Kun se yhdistetään hyvään optiikkaan ja salamaan, puhelimen kamera vastaa 200–300 euron digikameraa ja kilpailee jopa järjestelmäkameroiden kanssa, sanoi Nokian tuotepäällikkö Esa Alanen tänään tiedotustilaisuudessa".

- Mitä enemmän megapikseleitä, sitä enemmän tulee häiriöitä.
- Mitä enemmän kuvassa on häiriöitä, sitä enemmän joudutaan kuvaa jälkiprosessoimaan.
- Mitä enemmän kuvaa jälkiprosessoidaan, sitä enemmän siitä menetetään yksityiskohtia.
- Mitä suuremmalla iso-arvolla kuvataan, sitä suuremmaksi em. vaikutus nousee.

Nokia-johtaja Anssi Vanjoki kommentoi huhtikuussa (2010), että kännykät haastavat kohta jopa digitaaliset järjestelmäkamerat. Yhdyn palkitun lehtikuvaajan Sami Keron näkemykseen: Höpsis.

Meinasin kirjoittaa tästä aiheesta pitkät jutut, mutta koko Nokia-pomojen juttu on niin silkkaa skeidaa, etten edes vaivaudu. Sen sijaan heitän Nokia-pomoille vastaväitteen: Teidän kännykkänne korvaa pöytätietokoneet suuremmalla todennäköisyydellä kuin digitaaliset järjestelmäkamerat.

7.4.2010

Linssiarvosteluja kirjoittavat kameraharrastajat

Nyt tuleekin sitten semmoista ammattisanastoa ja kamerakieltä joka todennäköisesti satunnaiselle lukijalle on täyttä hepreaa tai ainakin jotain venäjän sukuista kieltä. Toimikoot tuo siis vaikkapa alkuvaroituksena; jos ei kamera-asiat kiinnosta, ei kannata jatkaa lukemista :)

Pitemmän aikaa on nimittäin sapettanut, ottanut peräti päähän se, että (ilmeisesti) harrastelijat kirjoittelevat objektiivi-arvosteluja internettiin ja kertovat "miten asiat on" tajuamatta kuitenkaan tuon taivaallista - oikeastaan mistään. Ottamiensa kuvienkin perusteella tietävät hädin tuskin miten päin kameraa kädessä pidetään.

Lähdetään nyt vaikka ihan perusajatuksesta liikenteeseen: Jokaiseen tehtävään on oma työkalunsa joka siihen toimii parhaiten. Tämä työkalu ei sovellu toiseen tehtävään läheskään niin hyvin kuin joku toinen työkalu. Yksinkertaista, eikö vain! Ongelmana on kuitenkin se, että harrastelijakuvaaja jolla on varaa ostaa tasan yksi objektiivi, tilittää internetin täyteen soopaa ja pettymyksiä siitä, kun se yksi ainoa ostettu putki ei pelastakkaan maailmaa, keitä kahveja, ratkaise käyttöjärjestelmäongelmia ja toimi siinä samassa hypervalovoimaisena laajakulmaputkena, "normaaliputkena", ja teleputkena samaan aikaan. Miinuksina lasketaan vielä se, ettei putki ole makroputki sekä kuvanvakaimella varustettu tilt-shift -lasi.

Esimerkkejä valittamisesta: 17-40mm f4L -objektiivi on yksi Canonin tarkimpia laajakulma-objektiiveja, se maksaa uutena noin 900euroa. Rinnakkaismallina on 16-35mm f2.8L II -objektiivi, joka on muuten samanlainen, mutta se on paljon valovoimaisempi ja maksaa yli 2x enemmän. Ihmiset antaa tuolle f4 -putkelle miinuksia siitä, että se ei ole yhtä valovoimainen kuin f2.8 - WTF? Miksette sitten osta sitä f2.8 -putkea kun sellainen kerran on markkinoilla? Yleisimmät vastaukset: 1) Se maksaa liikaa, 2) se on painavampi, 3) se ei piirrä yhtä hyvää kuvaa.

No ihanko totta? Minkäköhän takia markkinoilla on sitten kaksi putkea? Toinen tarkoitettu hämärämpiin olosuhteisiin ja toinen valoisampiin olosuhteisiin. Jos pääpaino on siinä, että hämärämmissä olosuhteissa pitää saada hyvä kuva - niin silloin ostetaan se f2.8 -versio! Se, että teillä arvon arvostelijat, ei ole varaa ostaa 2x kalliimpaa objektiivia valovoiman saavuttamiseksi ei ole putken vika, ei varsinkaan kun se putki on tehty aivan johonkin muuhun tarkoitukseen kuin se halvempi f4 -putki jonka te ostitte!

Kroppi-runkoisille harrastelijakameroille on tehty vastaavaa laajakulma-aluetta varten 10-22mm f3.5-4.5 objektiivi. Kyseisen putken kohdalla valitetaan pehmeää reunapiirtoa, vinjetointia, kallista hintaa ja heppoisaa rakennetta. C'mon. Kyseessä on superlaajakulmainen harrastelijaobjektiivi, ei mikään Carl Zeiss. Se on normaalia, jopa odotettua, että putki vinjetoi, piirtää reunaa pehmeästi ja on heppoisampi rakenteeltaan kuin paljon kalliimmat ammattiputket.

Toinen vähintään yhtä hämmentävä valituksen aihe löytyy 180mm f3.5L Macron osalta. Putki saisi olla f2.8 ... wtf! Kyseessä on macro-putki jolla kuvataan 48cm päästä kohteesta! Jo pelkästään f3.5 aukolla tarkka alue kuvassa on syvyydeltään joitakin millejä - haluaako ihmiset oikeasti kaventaa tätä tarkkaa aluetta vielä puolet lyhyemmäksi? Toinen yleisin miinus on, että putkessa ei ole kuvanvakaajaa. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin kuvanvakaajan tarkoitus on vakauttaa kuva ylipitkillä valotusajoilla - tällaisia tarvitaan silloin kun valo ei riitä. Käytännössä jokaisella makrokuvaajalla on putken etuosaan kiinnitettävät makro-salamat, joilla valo saadaan riittämään. Turhaa mussutusta, siis taas kerran.

Sitten kun kyseessä on isot teleputket - siis todellakin isot ja painavat, valittavat ihmiset siitä, että ne putket painaa ja pitäisi käyttää jo jalustaa.. No tottakai putki painaa jos sen sisällä on lasia enemmän kuin baarikaapissa! Se lasimäärä takaa sen, että saadaan tehtyä iso ja valovoimainen teleputki! Mutta hei, onhan tällekin ratkaisu! Käytetään peiliteleä! Peilitelen idea on siis sama kuin kaukoputkissa: objektiivin sisällä on kasa peilejä joiden kautta kuva heijastuu kameran sensoriin. Peilitelet on kevyitä ja pieniä mutta valovoimaa niissä ei ole ja peilit harmaantuu vuosien saatossa. Jotta saadaan jotkut hyödyt on joistakin luovuttava - mutta näistä on sitten kuitenkin valitettava.

Yksi suosituimmista valituksen aiheista on 85mm f1.2L -putken tarkennuksen hitaus. Samaan kastiin kuuluu myös macro-putkien tarkennusnopeudesta valittaminen. Olishan se tosi kiva, että ammattiputkessa olisi äärettömän nopea tarkennus - mutta kun se ei ole mahdollista! Sekä makrokuvauksessa, että 85mm f1.2:n aukolla on yksi yhteinen ongelma ja se on terävän alueen lyhyys. Putken automaattitarkennuksen on osuttava juuri eikä melkein kohdalleen ja jotta tämä kohdalleen osuva tarkennus olisi mahdollista, niin fokusointimoottorin on yksinkertaisesti liikuttava hitaammin jottei tarkennus vahingossa lipsahda ohi!

Yksi eniten naurattaneita testauksia oli, kun joku ameriikkalainen kaveri vertaili Canonin ammattiputkea (24-70mm f2.8L) tamronin vastaavaan edulliseen versioon. Vertailun kohokohta oli, kun tamron piirsi yllättäen paljon paljon paremmin kuin canon jonka kuva oli melkoista suttua. Ei tainnut testauksen tekijä olla tietoinen, että kaikki kamerakalustot valmistetaan tiettyjen toleranssien sisälle. Jos objektiivi tarkentaa toleranssien sisällä "etureunaan" ja kameran sensori on toleranssien sisällä mutta "takareunassa" - niin kuva on auttamattoman suttua. Sen takia ammattilaiset säädättää objektiivinsa käytettävään kameraan niin, että kuva on varmasti niin tarkka kuin mahdollista. Kokeillaanko samaa testiä sen jälkeen, kun ammattiputki on säädetty kohdalleen asianmukaisesti :)

Yksi suurimpia valituksen aiheita on jonkun tuotteen hinta. "Kun sigmakin tekee ihan samaa putkea paljon halvemmalla!". Mutta kun ei tee. Sigmalla ei ole markkinoilla ainauttakaan putkea joka päihittäisi Canonin tai Nikonin oman vastaavan version. Lähemmäksi päästään Sigman uudella 50mm -lasilla, joka on yli 15 vuotta uudempi kuin canonin vastaava - sekään ei enää pienemmillä aukoilla piirrä yhtä hyvin. Jos teillä ei ole varaa ostaa merkkituotetta - ostakaa halpatuote, mutta älkää haukkuko merkkituotetta siitä, että se on parempi, kestävämpi, terävämpi ja maksaa näin ollen enemmän. Syyttäkää lompakkoanne.

Ja sitten se iän-ikuinen valituksen aihe on L-linssien oletettu laadun puute. Joku mainitsee jonkun putken olevan paska ja satakunta asiaan vihkiytynyttä masinoi porukalla kuinka huono putki on kyseessä. Suosituimpia haukkujen kohteita on erityisesti zoom-putket - varsinkin laajemman zoomin omaavat lasit, sekä "ääripäitä" hyödyntävät erikoislinssit, esim juuri nuo f1.2 -aukkoiset sekä valovoimaiset superlaajakulmat. Nämä ääripäät on olemassa sen takia, kun ammattilaiset oikeasti tarvivat satunnaisesti ääripäähän meneviä objektiiveja - vaikkapa pimeissä kirkkohäissä. Silloin on tärkeää, että valo riittää ja toisarvoista on kromaattiset poikkeamat, tynnyrivääristymät tai muut vastaavat. Toisissa kuvaustilanteissa asiat on toisin ja niihin valitaan joku toinen paremmin soveltuva objektiivi.

Yrittäkää ymmärtää, että kun mennään tekniikassa ääripäihin, niin silloin on joistakin asioista pakko karsia. Kukin objektiivi on suunniteltu johonkin käyttötarkoitukseen ja siinä se on hyvä ja toimiva. Makroputkella ei kuvata autokilpailuja, eikä 400mm f4:lla kuvata kärpäsiä. 28-300mm L-putki ei voi olla yhtä tarkka kuin kiinteä 28mm tai 300mm objektiivi. Se ei voi olla yhtä kevyt, eikä mitenkään yhtä valovoimainen - kyseisen putken tarkoitus on olla hävyttömän pitkä yleiszoom -putki, esm hyvä matkoille missä ei ole mahdollista kantaa isoa kamerasetuppia mukana. Sama pätee 24-105mm f4 IS:ään tai 24-70mm f2.8L.ään. Ne ovat yleis-zoomeja joiden tarkoitus on olla ammattilaatuisia putkia jotka soveltuvat mahdollisimman moneen tilanteeseen - erinomaisia esimerkiksi lehtikuvaajalle! Jos haluatte ylivertaisen hyvää piirtoa, skarppiutta, kontrastia ja väritoistoa - hankkikaa kiinteäpolttovälisiä objektiiveja ja maksakaa itsenne konkurssiin. Näin se vaan menee.

15.2.2010

Virkamiehet, elämän suola.

Yritinpä tehdä tänään ostamaani ajoneuvoon omistajan vaihdoksen. En onnistunut. Koko prosessi lopputuloksettomuudessaan otti aikaa noin tunnin. Yritin tehdä tämän hankalan suorituksen Kotkan Metsolassa sijaitsevassa A-katsastuksessa. Tässä kauppakirjan tiedot jolla yritin omistajanvaihdoksen tehdä:

Kauppakirja tehty 30.7.2009, päivämäärä jolloin sovittiin, että ostan auton.
Auto on luovutettu minulle 29.6.2009 - ja olen ollut vastuussa autosta siitä kyseisestä päivästä alkaen. Ensimmäinen summa (5500eur) maksettava 7.8.2009 mennessä.
Toinen summa (5000eur) maksettava 2.10.2009 mennessä. Jonka jälkeen, auton omistajan ja haltijan oikeudet siirtyy ostajalle.

Metsolan katsastuskonttorin täti pähkäili ensiksi pitkään, mikä mahtaa olla se päivämäärä jonka he voivat merkitä papereihinsa aiheesta "auto siirtynyt minun haltuuni". Tädin mielestä päivämäärä oli 29.6. jolloin auto on minulle luovutettu. Joka jo itsessään on surkuhupaisaa, koska kauppakirja selvästi kertoo, että auton omistusoikeus siirtyy vasta kun kaikki summat on maksettu 2.10.2009 mennessä. AKE:n (Autorekisterikeskus) oli taas sitä mieltä, että 2.10. ei ole se päivämäärä, vaan se päivämäärä jolloin viimeinen summa on maksettu (joka ei heidän mukaan selviä kauppakirjasta).

Mielestäni kauppakirja on hyvin yksiselitteinen: Auton omistus ja haltijan oikeudet siirtyy minulle kun viimeinen summa on maksettu - ja se summa pitää olla maksettuna 2.10.2009 mennessä. En saanut auton omistajavaihdosta tehtyä, koska tarkkaa rahansiirtopäivää ei ole merkitty. En näe tässäkään ongelmaa. Myyjä on itse asettanut oikeuksien siirtopäiväksi 2.10.2009 - se päivämäärä jolloin hänen omistusoikeus autoon loppuu.

Metsolan katsastusaseman täti ei voinut suorittaa tehtävää loppuun koska AKE:n virkaintoinen runkkubyrokraatti oli antanut ohjeeksi, että minun pitää täyttää heidän oma luovutustodistus ja pyytää siihen entisen omistajan nimi (joka oli jo kauppakirjassa). Kyseiseen asiakirjaan tulisi merkitä se päivämäärä yksiselitteisesti, jolloin auto on minulle siirtynyt (2.10.)..

Soitin AKE:n rekisteröintiosastolle ja tiedustelin, kuinka helvetin typeriä he oikein ovat. Jos minulla on kädessä kauppakirja, jossa on oma allekirjoitukseni ja myyjän allekirjoitus - niin eikö se nyt todista, että olen ostanut auton ja maksanut sovitut summat. Vastaus oli AKE:n puolelta yksiselitteinen: Ei todista. Kauppakirja ei todista, että olen hoitanut oman osuuteni kaupanteosta(!?). Kysyin myös, että kuinka helvetin typeränä he pitävät myyjää? Onko myyjä allekirjoittanut kauppakirjan ennenkuin on saanut penniäkään rahaa autosta? Se kun ei tullut pieneen mieleenkään heille, että kauppakirja olisi tehty jo kuukausia aikaisemmin, kuin mitä allekirjoitukset on siihen laitettu.

Katsastusaseman täti ei voi tietää olenko maksanut autoni, vaikka minulla on siitä kauppakirja. Kysyin AKE:n tädiltä, että mitenkäs minä sen sitten todistan? Heidän ehdotus oli, että näytän katsastusaseman tädille sen päivämäärän jolloin rahasumma on siirretty. Se, mistä haen edellisen omistajan tiliotteen, on kuulemma minun ongelmani. Ja ei, en saa sitä myöskään omalta tililtäni, koska jäljimmäinen kauppasumma ei maksettu minun tililtäni.

Tämä on jälleen kerran äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun byrokratia on valloillaan ja omilla aivoilla ajattelu on kielletty. Tässä siis ohjeita teille, miten kohdella byrokraattista virkamiestä omassa työtehtävässänne:

1)VIRKAMIES KASSALLA:
Myyjän tulee tarkistaa virkamiehen tarjoaman rahan alkuperä ja esittää kysymykset onko raha virkamiehen omaa. Mikäli se ei ole, on pyydettävä selvitys mistä raha on tullut ja kuka on rahan oikea omistaja. Mikäli selvityksestä ei käy ilmi päivämäärää jolloin raha on siirtynyt virkamiehen haltuun (ja syytä), on häntä epäiltävä varkaudesta tai rahanpesusta. Näin ollen hänelle ei voida myydä hammastahnatuubia koska muuten myyjä syyllistyy rikoksen avunantoon.

2) VIRKAMIES ELOKUVATEATTERISSA
Lipunmyyjän tulee pyytää virkamieheltä henkilöllisyystodistus selvittääkseen täyttääkö hän elokuvatarkastamon asettaman ikärajan. Sillä ei ole merkitystä kasvaako virkamiehellä parta tai roikkuuko tissit jaloissa. Elokuvatarkastamo on asettanut elokuvalle leiman K-15 ja elokuvaa katsomaan tulevan on pystyttävä todistamaan ikänsä. Jos tämä ei onnistu, virkamiestä ei voida laskea katsomaan elokuvaa.

3) VIRKAMIES SOITTAA HELPDESKIIN TIETOKONEASIOISSA
Puhelua vastaanottavan on selvitettävä ensimmäiseksi mikä on käytössä oleva käyttöjärjestelmä, sen versio, päivitystilanne, sekä ostopäivämäärä. Mikäli edellä mainitut tiedot ei selviä, on syytä epäillä piraattiversiota ja avun antaminen olisi todennäköisesti laitointa, ainakin moraalisesti arveluttavaa. Kyseessä saattaa olla jopa tilanne, missä random rivikansalainen esiintyy virkamiehenä. Tällaisen tilanteen sattuessa on pyydettävä virkamieheltä tarvittavat tunnistetiedot ja soitettava hänen esimiehilleen (useammalle) jotta pystytään varmentamaan kyseessä olevan oikea henkilö. Tarvitavien tietojen saamisen jälkeen jäämme odottelemaan virkamiehen tiedonantoa käytössä olevasta käyttöjärjestelmäversiosta ja siihen asennetuista päivityksistä. Olemmehan perusteellisia.

4) VIRKAMIES YÖKERHOSSA
Virkamiehen tullessa yökerhoon sisään, on portsarin syynättävä paperit läpi erityistä tarkkuutta noudattaen. Onhan mahdollista, että paperit ovat lainatut ja tällöin virkamies esiintyy toisena henkilönä. Asian varmistamiseksi on pyydettävä näytille muita mahdollisia papereita joista selviää samat tiedot kuin virkamiehen esittämässä henkilöllisyyttä todistavassa dokumentissa. Kun (vielä) iloinen virkamies vihdoin pääsee baaritiskille, on myyjän syytä epäillä hänen olevan humalassa - virkamiehellähän pitäisi olla naama norsunvitulla. Humalassa olevalle ei saa myydä alkoholia ja alkoholin nauttiminen humaltumistarkoituksessa on laitonta. Virkamies on viipymättä poistettava ravintolasta. Jos on pienintäkään epäilystä, että virkamies saattaa olla humalassa ja ulkona on esimerkiksi huono keli, on parempi soittaa virkavalta paikalle saattamaan virkamies joko kotiin tai putkaan - pelkkä pihalle passittaminen olisi muuten heitteillejättö ja näin ollen myös laitonta.

5) VIRKAMIES MISSÄ TAHANSA
Vältä keskustelua virkamiehen kanssa, se voidaan tulkita yritykseksi vaikuttaa virkamiehen päätöksiin. Eritoten on varottava antamasta mitään virkamiehelle ilman maksua, muussa tapauksessa virkamies on ottanut vastaan lahjuksen ja päädytte molemmat syytetyn penkille.

Vältä siis virkamiehiä.

28.1.2010

Mitä vittua Mattiesko Hytönen?

Mattiesko Hytönen, olen lukenut kolumnejasi. En pidä niistä. Minä pidän niistä niin vähän, että tuhlasin minuutin elämästäni antaakseni Iltalehdelle palautetta. Kutsuin sinua muinaisjäänteeksi. Toivoin sinun poistuvan takavasemmalle mahdollisimman pian. Kirjoitustani ei huomioitu. Sekin olisi tapahtunut kymmeniä vuosia liian myöhään.

Näin sinut lapsena televisiossa. Sain siitä traumoja. Mattiesko, voit korkeimmassa oikeudessasi kertoa lieventävän asianhaaran: Minä olen saanut traumoja myös Timo TA Mikkosesta.

Minua ja sinua Mattiesko yhdistää yksi asia. Pidämme palkintojen jakamisesta. Sinä jaoit palkintoja monille julkisuuden henkilöille. Minä jaan nyt palkinnon vain sinulle. Olet vuosikymmenen turha kestis. Saman palkinnon annoin 90-luvulla Timo TA Mikkoselle. Alunperin palkinnon nimi oli "Vuosikymmenen turha kestojulkkis" - muutin sen nimen sinun tähtesi. Ymmärsin, ettet ole julkkis.

Kerroit Matti Nykäsen kutsuneen sinua kuivettuneeksi kurreksi. Olen samaa mieltä. Iltalehdessä näytät kyrpiintyneeltä oravalta jolla on kävyt kateissa. Minä en niitä vienyt.

Tuhlasin tänään 10 minuuttia lukeakseni läpi 10kpl kolumnejasi. Kosteutin kuivakkoa tekstiäsi valitsemalla viisi tyylillesi uskollista tekstiä ja laskin ne kerrat joissa viittaat itseesi. Pääsin noin sataan. Olen istunut lukiossa matematiikan tunneilla. Se tekee keskimäärin noin 20 minä-viittausta per kolumni. Jätin laskuista ne täytekolumnit jotka kirjoitat koska on pakko.

Maailma pyörii sinun ympärilläsi Mattiesko. Saanhan sinutella vaikka emme ole tavanneet; rikon etikettiä, tiedän sen. Käytin myös puolipistettä. Todennäköisesti väärin, mutta uskalsin tehdä sen. En silti toivo pääseväni edes journalismin alkeiskurssille, vaikka sinä Mattiesko, pyysit Joulupukkia pakottamaan itsesi jatkokurssille. Mattiesko, aiheutan sinulle nyt traumoja: Joulupukki on satua.

Muistan lukeneeni kertomuksesi jostain minulle tuntemattomasta, mutta sinun tietämästäsi julkisuuden henkilöstä. Tämä henkilö kuulemma taputti sinua pakarasta Helsingin kadulla. Hän valitsi hyvin. Vierelläsi kävellyt toinen pitkätukkainen henkilö oli kertomasi mukaan naisystäväsi. Hän olisi varmaan tarjonnut nyrkkiä. Kuulin joitakin kuukausia lukemani jälkeen sinun toimineen hieman samalla tavalla pyytäessäsi tuttavaltani huomiota seisten hänen takanaan Helsinkiläisessä yökerhossa. Pitkistä hiuksista huolimatta, kaverini ei ollut se jota etsit. Ehkä kyseessä oli ikäero. Tai se, että kaverini oli myös mies. Minua huvitti.

Toisin kuin monet muut Suomalaiset, sinä olet uskonut sanan olevan puukkoa vahvempi. Mattiesko, suurista leukalihaksistasi huolimatta, et ole tylsistyttänyt ketään kuoliaaksi.

Minä olen huomannut sinussa muutakin Suomalaisuudesta poikkeavaa. Pidät äänestäsi. Minun onnekseni Iltalehti ei ole radio-kanava. Ilmeisesti pidät myös omasta kuvastasi missä muistutat oravaa. Valokuvaaja et kuitenkaan tietääkseni ole. Jos olisit, kuvaisit vain itseäsi. Se on yksi suuri ero minun ja sinun välillä. Minä en kuvaa itseäni.

-K

Tästä se lähtee!

Heipä hei kaikki rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat (joita on tätä kirjoittaessani kokonaiset nolla). Tämä blogi, nimeltään Testivedos (valmiiksi nimellä pilattu), tulee toivottavasti täyttymään huisin vaikeista aiheista. Niitä on mm. mediakritiikki, ihmisten typeryyksien ruotiminen ja lähestulkoon kaikki muu mikä ottaa päähän tätä suurta pientä kulkijaa. Tiedossa on siis satunnaista avautumista - mutta välillä ehkä myös vakavampia mietteitä.

Sarkasmi, joka on itselleni lähestulkoon tuntematon käsite (sen ollessa jotain muuta kuin syötävää), tulee olemaan läsnä tulevissa teksteissä lähes yhtä varmasti kuin on varmaa se, että avautumista on tiedossa - puolin ja toisin. Ymmärtäjiä naurattaa, ymmärtämättömiä vituttaa. Itseäni ottaa päähän jo nyt.

Alunperin ajattelin aloittaa blogin suoraan täräyttämällä tekstiä eräästä Suomen suurimmasta ajattelijasta, eräästä mediapersoonasta joka aikoinaan vaikutti myöskin televisiossa - nykyisin lähinnä eräässä laatujournalismin lahjassa Suomen kansalle (lue: Iltalehdessä). Vaikka tuo kyseinen paskalehti onkin likimain jätettä lähtien epäpätevistä kolumnisteista iltatyttöjä valokuvaaviin huippukuvaajiin, niin luen silti sen webbiversiota lähestulkoon päivittäin. Myöskin lähestulkoon päivittäin joudun paikkaamaan otsaani sen kohdattua seinä useamman kerran liian lyhyessä ajassa liian kovalla nopeudella. Otsan seinäosumien lukumäärä kulkee käsikädessä Iltalehden web-sivuilla vietettyyn aikaan. Mutta palatakseni aiheeseen, en voinut aloittaa blogiani kirjoittamalla heti kättelyyn mediakriittistä stooria, koska sen tuleva itsekeskeinen tyyli olisi leimannut minut heti kättelyssä halvaksi plagiaattoriksi tai muuten vaan itsekeskeiseksi henkilöksi. Uskallan tästä aiheesta vielä kirjoittaa, koska olen suurempi kuin edesmennyt Tony Halme.

Tämän ensimmäisen blogikirjoituksen tarkoitus on tehdä aikamerkintä siitä, milloin tämä urakka on alkanut - sekä antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mitä ajattelin blogiini kirjoittaa. Tässä vaiheessa on kuitenkin mainittava, että kirjoittaja on oikeasti valokuvaaja jonka ulosanti on vääristymättömimmillään kuvallista. Tästä johtuen (sekä lievästä toteamattomasta luki- / kirjoitushäröstä) teksteissä saattaa olla kirjoitusvirheitä, kummallisia lauserakenteita, pilkku- piste- ja puolipistevirheitä ja ties mitä.. Mutta kaikesta huolimatta, antoisaa elämääni tutustumista!

- Karo