Nyt tuleekin sitten semmoista ammattisanastoa ja kamerakieltä joka todennäköisesti satunnaiselle lukijalle on täyttä hepreaa tai ainakin jotain venäjän sukuista kieltä. Toimikoot tuo siis vaikkapa alkuvaroituksena; jos ei kamera-asiat kiinnosta, ei kannata jatkaa lukemista :)
Pitemmän aikaa on nimittäin sapettanut, ottanut peräti päähän se, että (ilmeisesti) harrastelijat kirjoittelevat objektiivi-arvosteluja internettiin ja kertovat "miten asiat on" tajuamatta kuitenkaan tuon taivaallista - oikeastaan mistään. Ottamiensa kuvienkin perusteella tietävät hädin tuskin miten päin kameraa kädessä pidetään.
Lähdetään nyt vaikka ihan perusajatuksesta liikenteeseen: Jokaiseen tehtävään on oma työkalunsa joka siihen toimii parhaiten. Tämä työkalu ei sovellu toiseen tehtävään läheskään niin hyvin kuin joku toinen työkalu. Yksinkertaista, eikö vain! Ongelmana on kuitenkin se, että harrastelijakuvaaja jolla on varaa ostaa tasan yksi objektiivi, tilittää internetin täyteen soopaa ja pettymyksiä siitä, kun se yksi ainoa ostettu putki ei pelastakkaan maailmaa, keitä kahveja, ratkaise käyttöjärjestelmäongelmia ja toimi siinä samassa hypervalovoimaisena laajakulmaputkena, "normaaliputkena", ja teleputkena samaan aikaan. Miinuksina lasketaan vielä se, ettei putki ole makroputki sekä kuvanvakaimella varustettu tilt-shift -lasi.
Esimerkkejä valittamisesta: 17-40mm f4L -objektiivi on yksi Canonin tarkimpia laajakulma-objektiiveja, se maksaa uutena noin 900euroa. Rinnakkaismallina on 16-35mm f2.8L II -objektiivi, joka on muuten samanlainen, mutta se on paljon valovoimaisempi ja maksaa yli 2x enemmän. Ihmiset antaa tuolle f4 -putkelle miinuksia siitä, että se ei ole yhtä valovoimainen kuin f2.8 - WTF? Miksette sitten osta sitä f2.8 -putkea kun sellainen kerran on markkinoilla? Yleisimmät vastaukset: 1) Se maksaa liikaa, 2) se on painavampi, 3) se ei piirrä yhtä hyvää kuvaa.
No ihanko totta? Minkäköhän takia markkinoilla on sitten kaksi putkea? Toinen tarkoitettu hämärämpiin olosuhteisiin ja toinen valoisampiin olosuhteisiin. Jos pääpaino on siinä, että hämärämmissä olosuhteissa pitää saada hyvä kuva - niin silloin ostetaan se f2.8 -versio! Se, että teillä arvon arvostelijat, ei ole varaa ostaa 2x kalliimpaa objektiivia valovoiman saavuttamiseksi ei ole putken vika, ei varsinkaan kun se putki on tehty aivan johonkin muuhun tarkoitukseen kuin se halvempi f4 -putki jonka te ostitte!
Kroppi-runkoisille harrastelijakameroille on tehty vastaavaa laajakulma-aluetta varten 10-22mm f3.5-4.5 objektiivi. Kyseisen putken kohdalla valitetaan pehmeää reunapiirtoa, vinjetointia, kallista hintaa ja heppoisaa rakennetta. C'mon. Kyseessä on superlaajakulmainen harrastelijaobjektiivi, ei mikään Carl Zeiss. Se on normaalia, jopa odotettua, että putki vinjetoi, piirtää reunaa pehmeästi ja on heppoisampi rakenteeltaan kuin paljon kalliimmat ammattiputket.
Toinen vähintään yhtä hämmentävä valituksen aihe löytyy 180mm f3.5L Macron osalta. Putki saisi olla f2.8 ... wtf! Kyseessä on macro-putki jolla kuvataan 48cm päästä kohteesta! Jo pelkästään f3.5 aukolla tarkka alue kuvassa on syvyydeltään joitakin millejä - haluaako ihmiset oikeasti kaventaa tätä tarkkaa aluetta vielä puolet lyhyemmäksi? Toinen yleisin miinus on, että putkessa ei ole kuvanvakaajaa. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin kuvanvakaajan tarkoitus on vakauttaa kuva ylipitkillä valotusajoilla - tällaisia tarvitaan silloin kun valo ei riitä. Käytännössä jokaisella makrokuvaajalla on putken etuosaan kiinnitettävät makro-salamat, joilla valo saadaan riittämään. Turhaa mussutusta, siis taas kerran.
Sitten kun kyseessä on isot teleputket - siis todellakin isot ja painavat, valittavat ihmiset siitä, että ne putket painaa ja pitäisi käyttää jo jalustaa.. No tottakai putki painaa jos sen sisällä on lasia enemmän kuin baarikaapissa! Se lasimäärä takaa sen, että saadaan tehtyä iso ja valovoimainen teleputki! Mutta hei, onhan tällekin ratkaisu! Käytetään peiliteleä! Peilitelen idea on siis sama kuin kaukoputkissa: objektiivin sisällä on kasa peilejä joiden kautta kuva heijastuu kameran sensoriin. Peilitelet on kevyitä ja pieniä mutta valovoimaa niissä ei ole ja peilit harmaantuu vuosien saatossa. Jotta saadaan jotkut hyödyt on joistakin luovuttava - mutta näistä on sitten kuitenkin valitettava.
Yksi suosituimmista valituksen aiheista on 85mm f1.2L -putken tarkennuksen hitaus. Samaan kastiin kuuluu myös macro-putkien tarkennusnopeudesta valittaminen. Olishan se tosi kiva, että ammattiputkessa olisi äärettömän nopea tarkennus - mutta kun se ei ole mahdollista! Sekä makrokuvauksessa, että 85mm f1.2:n aukolla on yksi yhteinen ongelma ja se on terävän alueen lyhyys. Putken automaattitarkennuksen on osuttava juuri eikä melkein kohdalleen ja jotta tämä kohdalleen osuva tarkennus olisi mahdollista, niin fokusointimoottorin on yksinkertaisesti liikuttava hitaammin jottei tarkennus vahingossa lipsahda ohi!
Yksi eniten naurattaneita testauksia oli, kun joku ameriikkalainen kaveri vertaili Canonin ammattiputkea (24-70mm f2.8L) tamronin vastaavaan edulliseen versioon. Vertailun kohokohta oli, kun tamron piirsi yllättäen paljon paljon paremmin kuin canon jonka kuva oli melkoista suttua. Ei tainnut testauksen tekijä olla tietoinen, että kaikki kamerakalustot valmistetaan tiettyjen toleranssien sisälle. Jos objektiivi tarkentaa toleranssien sisällä "etureunaan" ja kameran sensori on toleranssien sisällä mutta "takareunassa" - niin kuva on auttamattoman suttua. Sen takia ammattilaiset säädättää objektiivinsa käytettävään kameraan niin, että kuva on varmasti niin tarkka kuin mahdollista. Kokeillaanko samaa testiä sen jälkeen, kun ammattiputki on säädetty kohdalleen asianmukaisesti :)
Yksi suurimpia valituksen aiheita on jonkun tuotteen hinta. "Kun sigmakin tekee ihan samaa putkea paljon halvemmalla!". Mutta kun ei tee. Sigmalla ei ole markkinoilla ainauttakaan putkea joka päihittäisi Canonin tai Nikonin oman vastaavan version. Lähemmäksi päästään Sigman uudella 50mm -lasilla, joka on yli 15 vuotta uudempi kuin canonin vastaava - sekään ei enää pienemmillä aukoilla piirrä yhtä hyvin. Jos teillä ei ole varaa ostaa merkkituotetta - ostakaa halpatuote, mutta älkää haukkuko merkkituotetta siitä, että se on parempi, kestävämpi, terävämpi ja maksaa näin ollen enemmän. Syyttäkää lompakkoanne.
Ja sitten se iän-ikuinen valituksen aihe on L-linssien oletettu laadun puute. Joku mainitsee jonkun putken olevan paska ja satakunta asiaan vihkiytynyttä masinoi porukalla kuinka huono putki on kyseessä. Suosituimpia haukkujen kohteita on erityisesti zoom-putket - varsinkin laajemman zoomin omaavat lasit, sekä "ääripäitä" hyödyntävät erikoislinssit, esim juuri nuo f1.2 -aukkoiset sekä valovoimaiset superlaajakulmat. Nämä ääripäät on olemassa sen takia, kun ammattilaiset oikeasti tarvivat satunnaisesti ääripäähän meneviä objektiiveja - vaikkapa pimeissä kirkkohäissä. Silloin on tärkeää, että valo riittää ja toisarvoista on kromaattiset poikkeamat, tynnyrivääristymät tai muut vastaavat. Toisissa kuvaustilanteissa asiat on toisin ja niihin valitaan joku toinen paremmin soveltuva objektiivi.
Yrittäkää ymmärtää, että kun mennään tekniikassa ääripäihin, niin silloin on joistakin asioista pakko karsia. Kukin objektiivi on suunniteltu johonkin käyttötarkoitukseen ja siinä se on hyvä ja toimiva. Makroputkella ei kuvata autokilpailuja, eikä 400mm f4:lla kuvata kärpäsiä. 28-300mm L-putki ei voi olla yhtä tarkka kuin kiinteä 28mm tai 300mm objektiivi. Se ei voi olla yhtä kevyt, eikä mitenkään yhtä valovoimainen - kyseisen putken tarkoitus on olla hävyttömän pitkä yleiszoom -putki, esm hyvä matkoille missä ei ole mahdollista kantaa isoa kamerasetuppia mukana. Sama pätee 24-105mm f4 IS:ään tai 24-70mm f2.8L.ään. Ne ovat yleis-zoomeja joiden tarkoitus on olla ammattilaatuisia putkia jotka soveltuvat mahdollisimman moneen tilanteeseen - erinomaisia esimerkiksi lehtikuvaajalle! Jos haluatte ylivertaisen hyvää piirtoa, skarppiutta, kontrastia ja väritoistoa - hankkikaa kiinteäpolttovälisiä objektiiveja ja maksakaa itsenne konkurssiin. Näin se vaan menee.
