3.1.2013

Ilta-mediat, nuo väriliitutoimittajien leikkinurkat

Oksettava Ilta-Sanomat iski jälleen negaatiovasaralla muutenkin apatisoitunutta kansakuntaa varpaille. Näyttävä otsikointi "Ruma totuus Suomesta - tässä ovat pahimmat potkijat top-30" viestii kansalaisille lohdutonta näkymää "Sinäkin toivoton paska saat kohta kenkää! Surkuttele nyt ja vie asenne myös omalle työmaallesi!". Taikinaa on maustettu vielä kertomalla, että kyseessä on SAK:n tilasto. (http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288529151155.html)

Pyh.

Tästäkin facebook-sivullani älähtäneenä, hihkaisi kaveri Lappeenrannan erään yrityksen lopettaneen toimintansa ja yli 85:n ihmisen siirtyneen kilometritehtaalle - kuulemma lähes kaikki ovat työllistyneet potkujen jälkeen toisaalle.

Mikä siinä on, ettei valtakunnan media edes tarkoituksella pysty kirjoittamaan positiivista uutista: "Loistava totuus Suomesta - kymmenet tuhannet potkut saaneet ovat työllistyneet toisaalle!

Olisikohan SAK:lla ollut riittävästi ulkoista sukupuolielintä tilastoida samalla kuinka moni on työllistynyt uudestaan - liekö moista tilastoa on edes olemassa. Tarkistakaa joku, itse en jaksa.

Eikä nämä Ilta-medioiden "totuudet" tuohon lopu.

Ilta-lehti uutistoi: "Totuus Niinistön palkka-alesta" (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013010316512707_uu.shtml)

Yritys on kertoa, että Niinistön palkka ainoastaan lasketaan samalle tasolle kuin Halosen toimikaudella; eihän kyseessä ole siis oikeasti mikään palkan leikkaus, vaan palautus siihen missä se oli.

Mitenkäs se yleisen hintatason nousu...

Minäpä nyt kerron teille totuuden Ilta-Medioista.

Niissä työskentelee ne toivottomat toimittajat joita ei oikeisiin sanomalehtiin palkattu. Päätoimittaja on konserniomistajan (lyhyessä) talutusnuorassa ja "uutisten" perimmäinen tarkoitus on aiheuttaa konserniomistajille räätälilasku housuntaskujen laajentamisesta jotta uusi ja isompi lompakko mahtuu varmasti mukaan. Tätä roskauutisointia myydään kertomalla kansalle kuinka huonosti meillä mukamas menee.

En oikeastaan tiedä mikä riistäminen on enää pahempaa kuin, että viedään itsetuntoa latistamalla rahat röyhkeiden valeuutisten tekijöiden taskuun ja luodaan samalla oravanpyörä lisärikastumiselle.


31.12.2012

Pitäisikö toimittajille antaa kynän sijaan väriliidut?

Ilta-Sanomat, "Kommentti Abu-Hannasta: Prinsessa ja herne" (Ulla Appelsin, Ilta-Sanomien päätoimittaja)
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288528270267.html


Helsingin Sanomat, "Lottovoitto jäi lunastamatta" (Abu-Hanna Umayyajan):
http://www.hs.fi/sunnuntai/Lottovoitto+j%C3%A4i+lunastamatta/a1356756791315

Kyseessä tyyppiesimerkki mediassa julkaistavasta "vastakirjoituksesta" joka on värittynyt. Asioita jätetty kertomatta - loput ymmärretty miten on tahdottu (tai miten halutaan lukijoiden asiat "ymmärtävän").


En kerro tässä enempää taustoja, vaan kirjoitan suoraan ed. artikkelien pohjalta - muuten tekstistä tulisi entistäkin pidempi; joten mennään asiaan ja ruoditaanpa hieman..

Abu-Hanna ei ota kantaa omassa kirjoituksessaan laisinkaan koulutusasioihin, ne kun ovat täällä hyvin hanskassa - ainoastaan rasismiin ja erilaisuuden nokkimiseen. Se kun tässä maassa ei ole ollut kovin hyvin hanskassa (nykyään toki paremmin). Kuitenkin IS:n toimittaja haluaa tuoda koulutukselliset asiat tähänkin tekstiin "kuin vastapainoksi", jota ei kuitenkaan ole olemassa.
 
"Mutta on silti pakko kysyä, onkohan ihan reilua leimata yhden höperön 80-vuotiaan mummon ja parin muun kansalaisen huonon käytöksen perusteella koko kansa?"

 
Kuinka huonosti IS:n toimittaja Abu-Hannahin tekstin luki? Esimerkkejä rasistisuudesta ja vittumaisesta kohtelusta oli kuitenkin "pilvin pimein". Ei pelkästään yksi mummo junassa.
 
"Miksi tuo kiroileva mummo saa määrittää Suomea, jos Hollantia eivät määritä esimerkiksi Pim Fortuynin ja Theo van Goghin murhat? "

 
Täysin älytön vertaus. Abu-Hanna kirjoittaa rasismista, ei murhista. Suomen väkivaltatilasto kyllä "kestää vertailun" myös Hollannin kanssa. Jos alkuperäinen artikkeli koski rasismia ja kohtelua minkä erilaiset saa osakseen, niin minkä helvetin takia sitä pitäisi verrata hollannissa tapahtuneeseen kahteen murhaan.
 
"Abu-Hanna julistaa, ettei aio opiskella hollantia. Ehkä kannattaisi. Hän voisi sitä kautta tutustua joidenkin hollantilaisten näkemyksiin, jotka edustavat sellaisia arvoja, joista tulee lähinnä mieleen vain arjalaisuus."

 
Unohtuiko toimittajalta mainita, että Abu-Hanna osaa nyt jo kuutta kieltä, eikä omien sanojensa mukaan tästä syystä johtuen halunnut opetella enää seitsemättä. Montaako kieltä Toimittaja Ulla Appelsin Ilta-Sanomista hanskaa? Sekin jäi mainitsematta, ihan vertailun vuoksi - se olisi nimittäin antanut vertailupohjaa näiden kahden kirjoittajien ammattitaidoista. Tosin, siitä kertoo myös eri artikkelien otsikoinnin toimivuus.
 
"Varsinkaan Abu-Hannalla ei ole mitään hyvää sanottavaa suomalaisista adoptioviranomaisista, jotka auttoivat tämän suuren toiveen toteuttamisessa. Abu-Hanna sai 46-vuotiaana yksinhuoltajana hartaasti kaipaamansa lapsen Etelä-Afrikasta. Julkisuudessa Abu-Hanna on kuitenkin vain haukkunut adoptioviranomaisia ja pitänyt prosessia "helvetillisenä"."

 
Jokainen tässä maassa asunut tietää, että viranomaispyöritys on helvetillinen, vaikka kyse olisi kuinka pienestä asiasta tahansa. Jälleen kerran, Abu-Hannan artikkeli koski Suomalaisten sisältä löytyviä tunkkaisia asenteita erilaisuutta kohtaan, ei lakiin kirjoitettujen asioiden toteutumista; vaan sitä miten asiat toteutuu ja miten niihin suhtaudutaan (niitä käsitellessä).
 
Abu-Hannan episodi linnan juhlissa ojentaessaan pikkutytön kirje presidentti Haloselle käteen on saanut myös surkuhupaisat piirteet. Ulla Appelsin ei näemmä itse pysty näkemään miten asiat olivat, vaan jatkaa aikaisempaa median luomaa negatiivista mielikuvaa asiasta.
 
"Mutta ehkä Abu-Hanna itsekin voisi katsoa peiliin. Oliko kodin, työn, koulutuksen ja uran (lopulta lapsenkin) nuorelle naiselle tarjonnut Suomi oikeasti niin kamala paikka kuin hän nyt antaa ymmärtää? "
 
Ei. Suomi tarjoaa teknisesti erittäin hyvän kasvuympäristön ja mahdollisuudet. Teknisesti. Sen sijaan henkinen puoli on Suomalaisillekin huononemassa (nk. pahoinvointiyhteiskunta). Henkinen puoli on heikentynyt niin paljon, että jopa valtion päämiestä myöten asiaan yritetään puuttua - vähintään nostaa aihe esille.
 
Miten Ulla Appelsin, Ilta-Sanomien toimittaja, jolla ei varmaan ole tippaakaan psykologin koulutusta (eikä näemmä myöskään kykyä samaistua erilaisen ihmisen saappaisiin - kirjoituksestaan päätellen) pystyy arvioimaan millainen yhteiskunta (eli ihmiset Suomessa) on Abu-Hannahille henkisesti ollut - ei teknisesti, siihenhän Abu-Hanna ei ota tekstissään kantaa, koska sitä teksti ei käsittele.
 
Surkeaksi peittely-yritykseksi kirjoituksen tekee se, että Ulla Appelsin vertaa ja rinnastaa omassa artikkelissaan päättömästi täysin toisilleen vieraita ja täysin toisiinsa kuulumattomia aiheita yhteen.


Mikäli Abu-Hanna olisi tuonut omassa tekstissään kaikki IltaSanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin kommentit, ajatukset ja asenteet esille negatiivisessa valossa, olisi kuppi kääntynyt täysin ympäri. Silloin Abu-Hanna vaikuttaisi prinsessalta jolle on kannettu kaikki eteen eikä vieläkään olla tyytyväisiä. Totuus kuitenkin on, että tämän mielikuvan toi esille ja sitä ruokkii IS:n päätoimittaja Ulla Appelsin, ei Abu-Hanna (tuntematta kuitenkaan kumpaakaan).

Tässäpä kommenttini Ulla Appelsinille: Pyh.

8.9.2012

Nokialla narun päässä iltapäivälehdistö -niminen pässi.

Nokia

Nokia, nokia nokia...

NOKIA, NOKIA, NOKIA, LUMIA, NOKIA, NOKIA, OIS, 920...

Siinä sisältöä iltapäivälehdistöltä viimeisen kolmen päivän ajalta.

Miten Nokia teki sen?

Nokian alamäki alkoi vuosia sitten ja alamäestä suivaantuneena kansakunta toisensa jälkeen kääntyi nokiaa vastaan. Jokuhan meissä ihmisissä on kun heikkoa halutaan sortaa ja heikko halutaan poistaa näkyvistä: "ymmärtäisivät nyt lopettaa matkapuhelimien ja renkaiden valmistuksen kun kumpaakaan ei osata".

Nokiaa haukuttiin paskoista ratkaisuista, mollattiin kaikissa mahdollisissa käänteissä, syytettiin milloin mistäkin; Nokiasta tuli vieras sika jota oli helppo piestä. Mitä paremmin Nokiaa pieksi, sitä enemmän virtuaalipisteitä sai nörttilandiassa.

Kyllä Nokialla tämä tiedostettiin; Oli aika tehdä markkinoiden tehokkain, nerokkain ja paras kusetuskampanja. Kampanjasta suunniteltiin niin nerokas, ettei edes ne ihmiset jotka ymmärtävät kampanjan olevan kusetusta, oikeasti ymmärrä mikä kampanjassa todella on se kusettava osuus.

Nokia julkaisee videon missä esitellään Lumian kuvanvakaimen toimintaa videotilassa ( https://www.youtube.com/watch?v=e866X4lKci8 ). Joku tarkkasilmäinen huomaa, että pysäköiden kärrin ikkunasta heijastuu kuvausauto varusteineen. Tämähän on kusetusta! Kyllä, mutta luuliko joku oikeasti, että esittelyvideo ihan oikeasti tehtäisiin kännykällä? Luuliko joku, että muut yritykset tekevät esittelyvideonsa kännyköillä? Luuliko joku, että tytön vieressä ajaa kundi fillarilla ilman käsiä ja kuvaa videota Lumia 920:lla joka ei ole videon tekohetkellä edes markkinoilla.

Palataanpa kuitenkin ruotimaan itse videota. Katsokaa tarkkaan pysäköityä vaunua. Minkä vuoksi vaunu on pysäköity sakkopaikalle (sulkuviivojen päälle). Minkä vuoksi vaunussa on sivuluukut kiinni, mutta juuri päätyikkuna on jätetty auki? Minkätakia se kyseinen ikkuna on (ilmeisesti) pinnoitettu heijastavalla kalvolla? Vielä omituisemmaksi asettelun tekee se kysymys, kuinka ammattileikkaaja joka työkseen videoista etsii epäkohtia (ja on tottunut niitä näkemään), pystyisi edes karmeimpana kankkuspäivänä missaamaan tuollaisen heijastavan ikkunan joka oikein huutaa "katso minua". Kuinka ne kymmenet (ellei sadat) silmät, jotka videon ovat nähneet valmiina, eivät ole muka huomanneet ikkunaheijastusta? Kyllä tässä on kusetuksen makua, mutta kusetus ei todella ole kuvaustekninen moka tai leikkaustekninen unohdus.

Siirrytään seuraavaksi kuvanvakaimen toimintaa esitteleviin still-kuviin. Esittelykuvien tultua julki (http://www.iltalehti.fi/digi/2012090716050377_du.shtml), joukko henkilöitä joilla on jonkinlainen tarve etsiä Nokian toiminnasta virheitä, bongaa epäkohtia esitetyissä kuvissa: Valaisu ei täsmää ja kiiltävät pisteet antavat tähtikuvion (viittaa toisenlaiseen kameratekniikkaan mitä kännykkäkamerassa on). Esittelykuvien epäjohdonmukaisuuksia naureskellaan lähes kaikilla nettifoorumeilla mistä löytyy edes etäisesti valokuvaukseen liittyvää sisältöä. Ei mene aikaakaan kun jostain kummasta vuotaa lehdistölle kuva nokian mainoskuvan kuvaustilanteesta (http://www.iltalehti.fi/digi/2012090716053203_du.shtml). Onko Nokian still-kuvatkin kusetusta!!

Luuliko joku oikeasti, että korkealaatuiset markkinointikuvat kuvattaisiin kännykällä? Entäpä näillä foorumeilla missä on edes etäisesti valokuvauksesta tietäviä ihmisiä - luuliko teistä joku, että markkinointikuvat oli kuvattu Lumia 920:lla? Tuskin luuli mutta tarve päteä (mollaamalla Nokiaa) oli niin suuri, ettei asiaa voi sivuuttaa. Taas sain ainakin sata nörttipistettä lisää!

Kysyisin nyt ihan ohimennen, kuinka typeriksi kuvittelette mainoskampanjan vastuuhenkilöitä? Kuvataan keskellä vilkasta katua, vilkkaassa kaupungissa mainoskuvia ja toivotaan ettei kukaan ohikulkeva ihminen ota tilanteesta kuvaa - tai myöhemmin julkaise tilanteesta otettua kuvaa verkossa?

Haluaisin kovasti nyt käyttää lempitermiäni ja käytänkin: Ottaisitteko ystävällisesti pään pois perseestä.

Nokialla on tiedostettu nykymedian tahto nostaa esiin "kohu-uutisia" sekä se, että (varsinkin eniten luetut) iltapäivälehdet uutisoivat mielummin negatiivisia uutisia kuin positiivisia. Ketään ei kiinnosta, että Nokian kännykässä on kuvanvakain tai, että Nokian kännykän voi ladata laittamatta piuhaa koneen kylkeen - latausmaton avulla. Ketään ei kiinnosta, että Nokialainen aloittaa musiikin soittamisen automaattisesti kun kännykkä lasketaan JBL:n kanssa yhteistyössä suunnitellun soittimen päälle - langattomasti. Ketään ei kiinnosta kuinka paljon parempia kuvia Nokian kännykkä tekee verrattuna kilpaileviin valmistajiin. Ketään ei kiinnosta kuinka hyvin Microsoftin ohjelmisto kännykässä toimii. Mutta kaikkia kiinnostaa jos Nokia "kusettaa" mainoksia tehdessä vielä niin tökerösti, että jäävät siitä kiinni!

Tätä mainosrumbaa on nyt jauhettu päivätolkulla, eikä loppua näy. Jos Nokia olisi tehnyt normaalin siistin mainoskampanjan, eikä lähtenyt "kusetukseen" - olisi Nokia-uutisointi loppunut viimeistään eilen "koska Nokia ei vakuuttanut jotakuta turhanpäiväistä ammattilaista". Nyt tilanne on se, että viikon kuluttua kaikki tietävät uusien Nokialaisten ominaisuudet, toimivuuden ja hyvät puolet. Tämän lisäksi kännyköitä myyvissä liikkeissä ihmiset haluavat päästä räpeltämään näitä kuuluisia Nokialaisia, ihan vaan etsiäkseen virheitä - lisää käyttökokemuksia, lisää kysymyksiä myyjälle, Nokia on kaikkien huulilla!

Nokian markkinointikampanja on yksinkertaisessa nerokkuudessaan niin loistava, että saa markkinointikoneistonsa voimaksi kaikki ne ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta Nokiaa vastaan, tietoisesti tai tiedostamatta. Markkinointikampanja on niin ällistyttävän hyvin toteutettu, että sen kantavaksi voimaksi on saatu paskaojassa rypevä sensaatiolehdistö täysin ilmaiseksi!

Kyllä tässä vedetään erityisesti lehdistöä kuin pässiä narusta! Juuri sitä lehdistöä jonka tulisi varmistaa uutisoinnin oikeus, totuudenmukaisuus ja pyrkiä neutraaliin uutisointiin!

PS. Kertokaa yksi huono ominaisuus tai huono puoli uudesta Nokia Lumia 920:sta - tiedättekö ainuttakaan?

PPS. Odotan innolla sitä vastalauseiden myrskyä kaikilta Nokia-vastaisilta ihmisiltä, kun tajuavat miten tyylipuhtaasti Nokia on vetänyt heidät oman mainoskampanjansa äänitorviksi. Se vastalauseiden myrsky toitotetaan kahta suuremmalla voimalla kahta kauemmas kun yritetään viimeiseen asti pitää kiinni ideologiasta kuinka Nokia on paska! Nerokas kampanja, ällistyttävän nerokas!

"Hups"...




15.3.2012

Sanoma Magazine Finland (SMF)

Aesculapius, Aku Ankka, Auto Bild Suomi, Blue Wings, Cosmopolitan, ET-lehti, Galenos, GEO, Gloria, Glorian Antiikki, Glorian Koti, Glorian ruoka&viini, GTi-Magazine, Heikin Helpot Ristikot, Helpot Ristikot, Hifi, Hyvä Terveys, Iines, Kemira, Kemira News, Kodin Kuvalehti, Kotona (entinen Kurkihirsi), Kultaristikot Extra, Kuukauden Sarjisekstra, Lasten Oma Kirjakerho, Lento, Matkaopas, Me Naiset, Meidän perhe, Merkurius-kirjakerho, MikroBitti, Nalle Puh, Pelit, Prinsessa, Prosessori, Rahastosäästäjä, Rakennuslehti, Roope-setä, Sara, Sisters club, Sport, Suuri Käsityö, Taskuristikko, Tiede, Tietokone, Turvallisuus, W.I.T.C.H, V8-Magazine, Vauva, Yhteishyvä.

Siinä on lehdet joita Sanoma Magazine Finland julkaisee.. Suomessa.

Belgia, Bulgaria, Hollanti, Kroatia, Serbia, Romania, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki, Ukraina, Unkari ja Venäjä

Siinä on ne maat joissa Sanoma Magazine julkaisee lehtiä. Tiesitkö, että kaikenkaikkiaan SMF:llä on noin 300 eri julkaisua.

-

Mikäli valokuvaajat allekirjoittavat SMF:n yksipuolisen sopimuksen. Voi SMF käyttää kuvaajan ottamia kuvia missä tahansa lehdessä, missä tahansa maassa. Jos valokuvaaja joutuu kuvan käytön vuoksi oikeuteen, ei SMF:llä ole mitään vastuuta asiasta vaan kaikki vastuu (myös kuvan käytöstä) jäävät valokuvaajan vastattavaksi.

Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Älkää tehkö sen enempää töitä, kuin mitään muutakaan SMF:lle.

--

Valokuvaajille tarkoitetun sopimuksen eräpäivä on mennyt umpeen, eikä SMF neuvottele niiden kuvaajien kanssa työkeikoista jotka eivät sopimusta ole allekirjoittaneet. Tämän seurauksena SMF:n keikoille on kyselty niin opiskelijoita kuin sellaisia ammattilaisia jotka eivät ennen ole SMF:lle keikkoja tehneet. Huhut kertovat, että jopa harrastelijakuvaajia on yritetty saada tekemään heille keikkaa.

Sillä lailla.

Meillä Suomessa on sananlasku: Ahneella on paskainen loppu.

Varmaan kannattaa lopettaa ne SMF:n lehtien tilaukset, ennenkuin koko pulju menee nurin ja viimeiset lehdet jää saamatta ;)

------------------------------

Alla Facebookista löydettyä: eräs suuri ajattelija (Sami Niiranen) kommentoi SMF-asian olevan vasemmistolaisvollotusta :)

31.1.2012

Kritiikkiä kriittisille faneille

Satuin lukemaan Cristal Snown sivuilta pienen avautumisen siitä kuinka faneilla on hurja tarve antaa kritiikkiä esikuvansa/idolinsa tekemisistä. Alla oleva teksti on lyhennetty tästä tekstistä: Mä En ole mikään yleinen saatanan palautelaatikko!!!

----
MÄ en ole julkisessa laulajan/koomikon/käsikirjoittajan ammatissa sen takia että mä kaipaisin suoraa negatiivista tai KRIITTISTÄ palautetta keneltäkään, mihinkään mitä teen -

Mieleeni tulee kerta kun olin artistiystäväni kanssa ulkona ja hänen olkaansa koputettiin ja sanottiin ''sä oot ihana mut kyl sä olit vaaleena kivempi''

MITÄ VITTUA teidän PÄÄSSÄ OIKEIN liikkuu??? Missä vitussa on teidän käytöstavat?

JOS me artistit kaipaamme jotain feedbäkkiä, me kysymme! Jos haluamme pahoittaa mielemme, me menemme keskustelufoorumeille katsomaan missä meitä dissataan ja haukutaan ja kritisoidaan.

Kuten Äitini jo sanoi 'jos ei ole mitään nättiä sanottavaa; niin älä sano mitään''

----

Niin; mikä ihmisiä oikeastaan vaivaa? Koetaanko mediassa esillä olevat ihmiset, heidän elämänsä ja tekemisensä yhteiseksi omaisuudeksi joihin voidaan tarvittaessa ja haluttaessa puuttua. Onko heidän tekemiset ja tekeleet kaikkien arvosteltavissa vain sen takia, että nämä tuotokset saatetaan kaikkien nähtäville? Jääkö ihmisten arvosteluhalu sitten pelkästään artisteihin ja julkisuuden henkilöihin? Ei se itseasiassa jää.

Siitä asti, kun olen ottanut valokuvia; bileissä, luonnossa, matkoilla, kavereista, mistä vaan - aina löytyy joku henkilö jostain, yleensä oman ystävä-, kaveri-, tai tuttavapiirin ulkopuolelta jolla on tarve arvostella lopputulosta jollain tapaa - ja miksi? Palautteen antajan mielestä kyseessä on pakollinen rakentava kritiikki jota ilman vastaanottaja ei voi elää. Miksei voisi?

Kuinka monelle kritiikkiä tai palautetta antavalle oikeasti tulee mieleen, että vastaanottava osapuoli on ihan samanlainen ihminen kuin palautteen antajakin. Oli se "palautteen vastaanottaja" sitten julkisuuden henkilö tai ihan tavan talliainen. Molemmat tekee omaa juttuaan (todennäköisesti) sen takia, että nauttii siitä ja sen tekemisestä. He myös tekevät sitä omaa juttuaan itsensä näköiseksi ja varmasti miettivät jotta saavat tuotoksestaan juuri sellaisen kuin haluavat. Mitä "korkeammassa" asemassa henkilö on sitä enemmän taustalla on kokemusta ja sitä enemmän lopputuloksen hiomiseen käytetään aikaa tai resursseja (usein molempia). Näin ollen lopputulos on juuri sen näköinen ja oloinen kuin halutaan. Missä tässä siis on enää tilaa "rakentavalle palautteelle"? Jos minulta kysytään, niin ei missään. Yksi asia on kuitenkin ihan varmaa. Oli palautteen vastaanottaja julkkis tai tavis, niin paska ajattelematon palaute varmasti vituttaa, harmittaa ja sapettaa.

Vuosien varrella olen oppinut muutaman tärkeän asian. Ensimmäinen on se, että halutessani palautetta, pyydän sitä. Toinen on se, että valikoin itse ne joilta palautetta pyydän. Saattaa äkkiseltään kuulostaa omassa pilvilinnassaan elävältä hippitaiteilijalta joka ei halua saada kritiikkiä osakseen. Siitä ei kuitenkaan ole kyse.

Kun palautetta kysytään tai pyydetään pitää ensiksi varmistua siitä, että palautteen antajalla on rahkeita ymmärtää se tuotos joka annetaan arvosteltavaksi. Ilman arvosteltavan asian ymmärrystä arvostelu menee metsään - ei viinejä arvostella perunalastutietämyksen pohjalta. Jopa valtamedioissa esiintyvät kriitikot vaikuttavat usein olevan enemmän tai vähemmän pihalla arvostelemistaan tuotoksista, saati sitten harrastelijakriitikot joilla ei ole edes osaamista tai ymmärrystä arvostelun pohjaksi.

Cristal Snow antoikin hyvän kommentin, asian jonka äitinsä oli opettanut: "Jos ei ole mitään nättiä sanottavaa; niin älä sano mitään" - samanlainen ohje löytyy Positiivareilta (Ajatusten Aamiainen nro 2722):

"Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen portin läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäisen portin vartija kysyy: onko se totta?
Seuraavalla portilla kysytään: onko se tarpeellista?
ja kolmannella: onko se ystävällistä?"


Kaiken tämän lisäksi haluaisin vielä lisätä: Avatessasi suun, varmista että se on kytketty aivoihisi. Mieti muutama kerta, onko se sinun aikomasi palaute oikeasti tarpeellista, hyödyllistä tai mitään semmoista millä on kenellekkään muulle kuin sinulle iloa - ja nimenomaan paino sanalla iloa.

18.9.2011

Ompa sulla hyvä kamera!

Löysin vaihteeksi netin syövereistä kuvan, se ei ollut millään tapaa ihmeellinen. Kyseessä oli otos autosta ilta-auringosta. Kuvaustekniikan, kameran asetusten, salaman käytön (ei käytetty) tai edes kuvakulmien osalta kuvassa ei ollut mitään erityistä. Ei se huono kuva ollut, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Yllätyksekseni kuvan alla oli kuitenkin kommentti missä päiviteltiin jonkun omistavan suht hyvän kameran.

Onko tuo ajatus hyvästä kamerasta myös arvon lukijalle tuttu? Ihmettelen suuresti jos ei ole.

Markkinavoimat tuovat jatkuvasti markkinoille uutta kameramallia mainoslauseiden sisällön pysyessä pääosin samana: Tässä kamerassa on toiminto X jonka avulla saat hyviä kuvia. Tässä kamerassa on uusi prosessori jonka avulla kuvasi heräävät eloon. Tässä kamerassa on hymyntunnistus. Oikeasti..

Olen tavannut yhden jos toisen kymmenen ihmistä jotka ovat ostaneet uuden pokkarin jotta saavat parempia kuvia (kuin vanhalla kameralla). Näistä yksikään ei ole perehtynyt valokuvaukseen edes auttavissa määrin; ei edes sen vertaa jotta ymmärtäisivät kameran sielunelämää enemmän kuin laukausnapin ja kuvankatselunapin verran.

Kamera, valokuvaus, valokuvat, ne ovat kaikille lapsuudesta asti tuttuja yleishyödyllisiä hyödykkeitä - ei niiden sisältöä, kuvakulmia, valaisua tai mitään muutakaan ajatella yhtään sen pidemmälle. "Meidän häihin tulee sukulaistyttö kuvaamaan, sillä on järjestelmäkamera ja sillä saa hyviä kuvia". Niin.. Ottaisitteko häihinne myös sukulaistädin keittiöön? Hänellähän on hyvä kauha jolla saa tehtyä hyvää soppaa. Ottaisitteko kirkkoon naapurin sedän vihkimään? Hänellähän on hyvä raamattu missä on hyviä juttuja. Ottaisitteko bändiksi tuttavan lapsen bändin? Heillähän on hyvät soittimet joilla voi soittaa hyviä biisejä. Teettäisittekö mummovainaalle arkun yläasteen puukäsityöprojektina koska siellähän on käytettävissä hyvää puuta mistä voi rakentaa hyviä arkkuja! Olisipa kiva kirjoittaa kirja, ei hätää - osta hyvä tietokone, sillä se hoituu.

Mikä tekee valokuvauksesta niin arkipäiväistetyn asian, että ihmisten ajattelukyky lakkaa kuin seinään puhuttaessa valokuvista. Jokainen tunnistaa hyvän valokuvan sellaisen nähdessään ja varmasti myös huomaavat eron siihen sukulaistytön järjestelmäkameralla otettuun kuvaan - kuinka monella riittää ymmärrys niinkin pitkälle, ettei sen hyvän kuvan ottaminen ole tuuria, ei sattumaa, eikä myöskään kiinni kuvattujen kuvien määrästä. Se on hyvä kuva, koska valokuvaaja on osannut työnsä - ei siksi, että valokuvaajalla on hyvä kamera. Huonollakin kameralla asiansa osaava kuvaaja ottaa huomattavasti parempia kuvia, kuin serkkulikka edellisellä viikolla syntymäpäivälahjaksi saamallaan järjestelmäkameralla.

Huonoja kuviahan ei kannata ottaa - se on kaikin puolin ajanhukkaa. Tätäkin suurempaa hukkaa, tosin rahanhukkaa, on ostaa uusi ja parempi kamera jotta saisi parempia kuvia.

18.6.2011

Mitä oikeastaan on uskonto?

Viimepäivinä on herättänyt kuumia tunteita keskustelut uskonnoista, lähinnä kristinuskosta, ja siitä ovatko ne yleensäkään ketään varten.

Sen enempää puuttumatta omiin elämänkatsomuksellisiin näkemyksiin, vakaumuksiin tai uskomuksiin, pyrin tarkastelemaan uskontoa sellaisena kuin se (näkemykseni mukaan) neutraalisti on mahdollista - ottaen toki kantaa niin "uskovaisten" näkökulmiin ja "uskonvihaajien" näkökulmiin.

Ensimmäinen määritelmä, mikä minulle tulee uskonnosta mieleen on työkalu jolla hallitaan kansaa. Tässä vaiheessa täytyy ottaa huomioon, että kristinusko on aikoinaan ollut asemassa mikä on nykypäivänä verrattavissa lakipykäliin. Se on ollut (ja on edelleen) moraalikäsitysten muodostama verkko joiden avulla tyhmempikin ihminen on ymmärtänyt mm. sen ettei toisen vaimoon pidä sijoittaa omia ulokkeitaan. Näistä asioista määrätyt rangaistukset olivat myöskin mahdollisimman kovia ja julmia - tuskin olisi auttanut yleiseen järjestyksenpitoon, että olisit maksanut sakkoa kaksi dinaaria pikkuisesta panoreissusta.

Nämä moraalikäsitykset, jotka ovat esimerkiksi raamattuun kirjoitettu, heijastavat sen ajan käsityksiä - mutta sen lisäksi myös sen ajan tieteen tilaa. Uskontohan on aina tullut hätiin kun tarvitsee selittää jokin asia, joka ei ole (silloisella) järjellä selitettävissä. Luomiskertomus anyone? Jos tuhansien vuosien takainen tiede olisi tietoinen siitä mihin liian pienessä populaatiossa tapahtuva lisääntyminen johtaa, olisi luomiskertomus todennäköisesti ollut muotoa: "Jumala loi mantereet ja asutti ne ihmisillä - omaksi kuvakseen hän heidät kaikki loi".

Missä vaiheessa sitten astuu mukaan se maaginen "usko"? Järjellisesti ajateltuna ja hieman tuhansien vuosien yhteisöjä ymmärtäen, viranomaisjärjestelmät olivat aavistuksen lapsen kengissä. Oli ihan puhtaasti tarve sellaiselle suurelle ja pelottavalle auktoriteetille jota kunnioitettaisiin myös siellä mihin ihminen (lue: viranomainen) ei näe. Mikäs sen parempi, kuin kaiken tietävä, näkevä ja havaitseva pelottava Jumala joka vahtii, että juuri sinä noudatat niitä moraalisia arvoja, jotka sen ajan hallitsijat (= uskonharjoittajat) ovat todenneet hyviksi. Nykyisin sitä pelottavaa Jumalaahan ei enää ole, vaan tilalla on rakastava Jumala joka antaa toivoa ja rakkautta kaikille - ehkä yhteiskunnat ovat muuttuneet sellaiseksi, että nykyisen kaltaiselle Jumallalle on enemmän tarvetta.

Tämä kaikki tietenkin pistää pohtimaan, onko nykyuskonnossa oikeastaan enää mitään jäljellä tai miksi nykyihminen yleensäkään enää uskoo mihinkään tuollaiseen? Eikö tiede riitä? .. ei, ei se riitä. Maailmassa tapahtuu edelleen hyvin paljon asioita, joihin tieteestä ei löydy selitystä - pelkkä kuittaus aivojen kemiallisesta toiminnasta ei saa ihmistä vakuuttuneeksi siitä, miten hänen persoonansa on muodostunut. Tiede ei selitä sitä kuuluisaa "kuudetta aistia" (ei kylläkään myöskään todista). Tiede ei myöskään selitä kuinka identtiset kaksoset tiedostavat toisensa syvemmällä tasolla kuin muut, eikä montaa muutakaan asiaa. Sen enempää tiede, kuin uskontokaan ei selitä miksi asiat tapahtuu.

Tiede ja uskonto on, kuten aina ennenkin, jatkuvassa murrosvaiheessa. Se murrosvaihe on omiaan synnyttämään uusia uskontoja, trendikkäästi ilmaistuna elämänfilosofioita. Tällaiset uudet trendikkäät elämänfilosofiat ovat kuitenkin pohjimmiltaan kuitenkin samanlaista uskontoa kuin mistä pyrkivät trendikkäästi irtaantumaan. Sana Uskonto kun viittaa vahvasti kahteen eri sisältöön: Uskoon ja siihen, että uskojia on useita.

Ystäväpiirissäni vilauteltu Fatalismi on esimerkki tällaisesta nu-skool uskonnosta. On täysin uskon asia, että kaikki tapahtumat ovat ennalta määrättyjä. Kuten tällaiseen ajan henkeen soveltuvalle uskonnolle on ominaista, sitä ei pysty sen enempää tieteellisesti todistamaan oikeaksi tai vääräksi, eikä sitä pysty myöskään uskonsa itsensä toimesta todistamaan oikeaksi tai vääräksi - se vain on.

Toinen nu-skool -uskonto on usko siihen, että kaikki on pelkkää energiaa ja kytköksissä toisiinsa. Tämä usko selittää selittämättömät toisistaan riippuvat tapahtumat, esimerkiksi sen kun otat luurin käteen ja samalla sekunnilla ystäväsi soittaa - tai sen, että vastaat kaverisi kysymykseen ennenkuin kaverisi on edes avannut suutaan - tai sen, että ystäväsi ottaa sinuun yhteyttä juuri silloin kun häntä ajattelet.

Yksi nouseva trendi on uskontojen vihaaminen. Se on toisaalta ymmärrettävää varsinkin jos ottaa huomioon viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikaiset tapahtumat - mutta se mikä siinä ei ole ymmärrettävää on niiden muutaman tuhannen vuoden huomioon ottaminen vihaamisen perusteluissa. Uskonnot, aatteet, ajatukset, ne ei ole koskaan kautta ihmiskunnan historiassa ikinä vahingoittaneet ketään. Se mikä on vahingoittanut, on toiset ihmiset.

Ihminen on siitä kumma olento, että jostain kumman syystä se tarvitsee aina jonkinlaisen oikeutuksen teoilleen tai ajatuksilleen (oli se teko tai ajatus toisen ihmisryhmän massamurhaaminen tai jonkun uskonnon vihaaminen) - sitä oikeutusta haetaan mistä milloinkin, useimmiten uskontojen eriskummallisimmista tulkinnoista. Ymmärtääkseni useimmiten kyse on nimenomaan termistä "luetaan kuin piru raamattua", kuin oikeasti uskonnon moraalikäsityksien toteuttamisesta - pyhät kirjathan on useimmiten tuhansia vuosia vanhoja teoksia teoksia (liekö kirjan pyhyydelle olemassa joku aikaraja jonka jälkeen se muuttuu historiallisesta pyhäksi).Nämä pyhät kirjat heijastelee oman aikansa moraalikäsityksiä ja ymmärryksiä asioihin joita tiede ei ole osannut selittää. Näitä moraalikäsityksiä ei voida siirtää nykypäivään "tuosta noin vaan", eikä niitä voi ottaa huomioon sen enempää tekojen oikeutuksen hakemisessa kuin uskonnon vihaamiseen oikeuttavissa perusteluissakaan.

En ihmettele vanhan testamentin ajatusmaailmaa esimerkiksi homoseksuaalisuuden suhteen. Silloin ei ole tiedetty mistä on kyse, ei ole tiedetty onko se tarttuvaa, eikä ole tiedetty voiko siihen kuolla - tai vaikka on tiedetty, niin sitä ei mitenkään ole voitu todistaa, joten epäilykset kalvaa. Ihminen on perusluonteeltaan utelias mutta pelokas - kaikkea pelätään kunnes se voidaan toiseksi todistaa. Onko siis ihme, että mm. homous on todettu olevan väärin ja jotkut(nykyisin parannettavissa olevat) taudit saatanan aikaansaannoksia..

Onko oikeutettua hakea perusteluja uskontojen tai uskojen vihaamiselle asioista, jotka eivät ole tätä päivää? Onko toisaalta järkevää uskoa johonkin, joka ei ainakaan äkkiseltään näytä olevan tätä päivää? Toisaalta, miksei se tiede jo anna selvityksiä selittämättömiin asioihin. Ehkä pitää lähettää kysymykset kosmisille energia-aalloille :)